Venetsian kansainvälisen nykytaidebiennaalin (La Biennale di Venezia) toisen keskeisen tapahtumapaikan, Arsenale– telakka-alueen, tunnusmerkkeihin kuuluu isokokoinen leijonapatsas. Veistos tuntuu täysin soveltuvalta paikalleen, onhan leijona kanavakaupungin lipussakin esiintyvä tunnuseläin ja biennaalin parhaat palkitaan leijona-kunnianosoituksilla. Tämän marmorileijonan tausta on kuitenkin kiistanalainen – vaikka toki hyvin kansainvälinen sekin.
Leijonapatsas on hyvin vanha. Arvioiden mukaan kivipatsas veistettiin noin vuonna 360 ennen ajanlaskun alkua. Veistoksen alkuperäinen sijaintipaikka oli Kreikassa, Ateenan nykyisenä satamakaupunkina tunnetun Pireuksen sataman suulla. Vahtivuoro kuitenkin vaihtui dramaattisesti, kun vuonna 1687 venetsialainen laivaston komentaja Francesco Morosini joukkoineen varasti leijonan ja kuljetti patsaan mukanaan koti-Venetsiaan (1).
Leijonan ryöstö ei jäänyt ainoaksi kulttuurihistoriallisten arvojen häpäisyksi ja tuhoamiseksi Venetsian ja ottomanien sodassa. Mainittuna vuotena Venetsian joukot piirittivät ja valloittivat Ateenan, ja komentaja Morosinin joukkojen tykistötuli vaurioitti pahoin Ateenan keskustan Akropolis-kukkulalla sijaitsevaa Parthenon-temppeliä.
Pireuksen sataman leijona oli ollut vuosisatoja merenkulkijoiden tuntema maamerkki, ja italialaiset kutsuivat veistoksen mukaan koko paikkaa nimellä Porto Leone eli Leijonasatama. Porto Leone mainitaan merenkulun asiakirjoissa ensimmäisen kerran tiettävästi genovalaisen Pietro Viscontin kartassa vuonna 1318.
Valkoisesta marmorista veistetty, istuvassa asennossa oleva leijona on kolmen metrin korkuinen. Leijonan kaulassa on ontto kohta, mitä ilmeisimmin vesiputkea varten. Vanhoissa kirjoituksissa mainitaankin veden valuneen leijonan suusta jalkojen juurella olevan altaaseen.
Leijonapatsaan historiasta löytyy myös ruotsalainen osuus. 1000-luvulla Itä-Rooman eli Bysantin joukoissa taistelleet ruotsalaiset palkkasotilaat olivat kaivertaneet leijonapatsaan marmoriin riimukirjoituksia, joiden todellinen olemus selvisi vasta 1700-luvun lopulla, kun ruotsalainen diplomaatti tunnisti marmorikaiverrukset riimukirjoituksiksi. Jälkiä on yhä näkyvissä, mutta aika ja ilmansaasteet ovat kuluttaneet riimuja niin paljon, ettei niiden sanomaa pysty selvittämään.
Kreikkalaisesta merenkulun maamerkistä tuli 1600-luvun sotajoukkojen kotiinpaluun jälkeen Venetsian kaupungin suojeluspyhimystä Pyhää Markusta kunnioittava vahti Arsenalen tuolloin vielä täydessä toiminnassa olleelle telakka-alueelle.
Tätä nykyä Pireuksen sataman laivaliikennettä vartioi alkuperäisen leijonapatsaan kopio, ja samanlaiset kopiot on sijoitettu myös Pireuksen arkeologiseen museoon sekä Tukholman historialliseen museoon (1).
(1). Greek Reporter (Philip Chrysopoulos) 10.3.2024. Ancient Greek Lion From Piraeus Now Adorns Venice’s Arsenal; https://greekreporter.com/2024/03/10/ancient-greek-lion-piraeus-venice/
Taiteen maailmasta 