Keskustelu – ja suoranainen taistelu – erilaisten värien ja pigmenttien omistus- ja käyttöoikeuksista taideteoksissa kiihtyi vuonna 2016, kun Anish Kapoor lunasti itselleen yksinoikeuden maailman mustimmaksi luonnehditun materiaalin taiteelliseen käyttöön. Kapoor on puolustanut yksinoikeuttaan toteamalla osallistuneensa alun perin avaruusteknologian tarpeisiin kehitetyn Vantablack-materiaalin kehitystyöhön. Eikä Vantablack ole Kapoorin mukaan pigmentti vaan ainutlaatuinen teknologia. Ohuen-ohuisiin hiilinanoputkiin perustuva materiaali imee itseensä peräti 99.96 prosenttia pintaan kohdistuneesta valosta ja näkymättömien aallonpituuksien säteilystä.
Vantablackin kehitti vuonna 2014 brittiläinen Surrey NanoSystems -yhtiö, ja hyvin nopeasti Anish Kapoor alkoi käyttää materiaalia taiteellisiin teoksiinsa. Innostus uuteen materiaalin oli loogista jatkoa Kapoorin aikaisemmille teoksille, joista muun muassa tyhjyyteen vajoavien onkaloiden illuusioita aiheuttavat teokset ovat olleet monien näyttelyjen vetonauloja. Vantablackin äärimmäisen tehokas kyky estää valon heijastumista pinnoilta aiheuttaa illuusion, että kolmiulotteiset kappaleet ovatkin kaksiulotteisia.
Vuonna 2016 Kapoor teki Surrey NanoSystemsin kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän sai yksinoikeuden Vantablackin käyttöön taiteellisissa töissä. Sopimusta ei katsottu hyvällä, ja Kapoorin sanottiin varastaneen muulta taideyhteisöltä. Tapaus käynnisti vilkkaan julkisen keskustelun, ensin Britanniassa ja myöhemmin kansainvälisestikin. Monet taiteilijat tuomitsivat Kapoorin toiminnan itsekkyytenä ja pitivät monopoliasemaa uuden pigmentin käytössä ennen kuulumattomana.
Suoran – ja suorastaan vihamielisen – hyökkäyksen Kapoorin yksinoikeutta vastaan teki toinen brittitaiteilija, Stuart Semple. Samana vuonna 2016, kun Kapoor lunasti Vantablackin taiteelliset oikeudet, Semple kehitti ja alkoi markkinoida internetissä ”pinkeistä pinkintä” (Pinkest Pink) pigmenttiä. Kaupankäynnille myyjä asetti kuitenkin yhden sitovan ehdon: Ostajan on vakuutettava, ettei ole Anish Kapoor, eikä kukaan ostaja saa ostaa ja välittää pigmenttiä Kapoorille tai kenellekään tämän lähipiiriin kuuluvalle.
Semplen tarkoitus pinkkivärin julkistamisella oli ennen kaikkea saada julkisuutta Kapoorin itsekkäälle mustan omimiselle. Mutta vastoin odotuksia, pinkeistä pinkein pigmentti kiinnosti sekä ammattilaisia että harrastajia, ja väriä ostettiin tuhansia pakkauksia.
Kapoor ei aikaillut vastauksessaan Semplen julistamaan julkisuustaisteluun. Hän julkaisi instagramissa kuvan Semplen pigmentillä luodusta teoksestaan osoittaen pystyvänsä hankkimaan häneltä kiellettyä pinkkiä (1).
Kun ”sotatila” oli julistettu, ja kahden kuuluisan taiteilijan mittelö sai paljon julkisuutta, Semple lähti kehittämään omaa mustaansa, jonka oli tarkoitus ”olla vielä mustempi kuin Kapoorin mustin musta”. Yhteistyössä useiden taiteilijoiden ja pigmenttien valmistajien kanssa Semple kehitti Black 2.0 -pigmentin, jota alettiin markkinoida samoin kuin Semplen pinkkiä – eli vapaasti kaikille muille kuin Anish Kapoorille (2).
Taistelu mustuuden huipusta jatkuu
Taistelu mustuuden kuninkuudesta on jatkuvaa tuotekehittelyä. Haastajana taistoon lähtenyt Stuart Semple toi vuonna 2022 markkinoille mustimman tunnetun akryylimaalin, Black 3.0. Pigmentin kehitystyöhön osallistui yli tuhat taiteilijaa, jotka testasivat valmistetta eri vaiheissa. Kehitystyötä rahoitettiin taiteilijayhteisön laajalla tuella, ja yhteisen ponnistuksen ansiosta valmiin pigmentin hinta saatiin pysymään edullisena.
Black 3.0 on Semplen mukaan maailman mustin ja mattapintaisin akryylimaali. Valmisteen etuja ovat yli 99-prosenttisen valon absorption lisäksi helppokäyttöisyys ja turvallisuus. Black 3.0 -pigmenttiä voi levittää erilaisille pinnoille millä keinoin tahansa – siveltimellä, telalla tai ruiskuttamalla. Pigmentti on myrkytöntä, ja sitä voi ohentaa vedellä. Black Magick -pigmentti on kehittäjiensä mukaan täysin matta – toisin kuin tavanomaiset mustat, joissa on ainakin jonkin verran kiiltoa.
Uusi mattamusta tarttuu hyvin erilaisille pinnoille, paperille, puulle, kankaalle, muoveille, metalleille … Huonelämpötilassa käytettävä pigmentti kuivuu parissa tunnissa, ja hiustenkuivaajaa käyttämällä voi maksimoida lopputuloksen mustuuden. Käyttäjäystävällisyyteen voi laskea myös sen, että pigmentti tuoksuu kahville.
Black 3.0 -pigmenttiä voi tilata – siis kaikki muut kuin Anish Kapoor voivat tilata – internetin kautta. 150 millilitran pakkaus maksaa (kesällä 2022) 29.95 euroa. Tuotetta voi tilata suurempiakin eriä, jopa litran pakkauksesta kuuden litran eriin.
Black 3.0 ja Pinkest Pink ovat vain osa Stuart Semplen johdolla toimivaa pigmenttien kehitys- ja markkinointiyritystä. Culture Hustle -yritys markkinoi internetissä muun muassa mattapintaista turkoosiväriä, jolla luotu pinta on lähes identtinen Tiffany & Co. -yrityksen rekisteröimän ja omiin tarkoituksiinsa yksinoikeudella varaaman Tiffany Blue -värin kanssa (3).
Yhä lähemmäs absoluuttista mustaa
Tutkimus ja kehitystyö kohti yhä täydellisempää mustaa jatkuu – ja hyvin lähelle on jo päästy. Tätä nykyä ehdottomana huippuna on yhdysvaltalaisessa Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa kehitetty musta materiaali. Tämä, samoin kuin ”musta-sodan” käynnistänyt Vantablack perustuu hiilinanoputkiin. Uusi materiaali imee itseensä peräti 99.995 prosenttia siihen kohdistuvasta valosta, eli materiaali on kymmenen kertaa mustempaa kuin mikään tätä aikaisemmin tunnettu aine.
Yhdysvalloissa, Massachusettsin Teknillisen korkeakoulun Taide-, tiede- ja teknologiakeskuksessa (MIT Center for Art, Science & Technology) päätyönään avaruusteknologiaan liittyvissä hankkeissa työskentelevät tutkijat olivat yhteistyössä taitelijoiden kanssa kaupallisessa, New Yorkin pörssiin valmisteltavassa projektissa. The Redemption of Vanity (Turhuuden tai turhamaisuuden lunastus) -nimiseen näyttelyyn valmisteltiin mustan ja valoisuuden vastakohtaisuutta konkretisoivaa mallia. Tähän saatiin lainaksi kaksi miljoonaa dollaria maksava 16.8 karaatin timantti, joka päällystettiin nanohiiliputki- materiaalilla.
Timantti tunnetaan materiaalina, jonka valonheijastuskyky on suurempi kuin millään muulla tunnettavalla aineella. Tämä päällystettiin hiilinanoputkien materiaalilla – eli aineella, joka imee itseensä enemmän valoa kuin mikään muu tunnettu materiaali. Mielenkiintoiseksi koejärjestelyn tekee se, että timantti ja nanoputket ovat samaa alkuainetta eli hiiltä.
Vaikka aine sellaisenaan on samaa, niissä atomien järjestyminen hilarakenteisiin on erilainen, minkä seurauksena on täysin vastakkainen reaktio valoon. Koska hiilinanoputket imevät käytännöllisesti katsoen kaiken itseensä kohdistuvan valon, kolmiulotteinen kappale näyttää muuttuvan kaksiulotteiseksi eli tasoksi.
Uutta sysimustaa materiaalia on kehitetty muun muassa avaruusteleskooppeihin, joissa lähes täydellinen valon absorptiokyky auttaa – estämällä ei-toivottua säteilyä pääsemästä mittalaitteisiin – havaitsemaan oman Linnunrata-galaksimme ulkopuolisia planeettoja (eksoplaneettoja). Teknologiasovellusten ohella taiteilijatkin ovat varmasti kiinnostuneita mustista mustimmasta materiaalista. Ja toisin kuin edeltäjänsä eli Vantablack, uusi musta pigmentti tulee olemaan vapaasti kaikkien hankittavissa (4).
Sinisenkin kehityksessä värikkäitä vaiheita
Kapoorin hankkima yksinoikeus Vantablackin käyttöön ei ole ainutkertainen tapaus, jossa pigmentti liitetään yksittäiseen taiteilijaan. Jo vuonna 1960 ranskalainen kuvataiteilija Yves Klein (1928–1962) rekisteröi nimiinsä kehittämänsä – ja urallaan eräänlaiseksi tavaramerkiksi kohonneen – sinisen akryyylipigmentin, nimeltä International Klein Blue eli IKB®. Klein ei kuitenkaan patentoinut IKB-sinistä, joten koko taideyhteisö on saanut pigmenttiä käyttöönsä (5).
Vailla oikeudellisia rajoituksiakin sininen väri on ollut taidemaalarien vaikeimmin hankittava väri, sillä perinteinen koboltinsininen valmistetaan jauhamalla läpinäkymätöntä ja lasikiiltoista puolijalokiveä, lapislatsulia eli lasuurikiveä, joka on kallista, ja siksi köyhien taitelijoiden ulottumattomissa. Vasta 1800-luvulla, jolloin koboltinsinisen synteettinen valmistus kehitettiin, värin käyttö tuli kaikille mahdolliseksi.
Siniväriäkin hankalampi tapaus oli muumioruskea (Mummy Brown), punaruskea pigmentti, jota nimensä mukaisesti valmistetaan ikivanhoista muumioista otetusta materiaalista. Tarkoitukseen soveltuvia muumioita on ymmärrettävästi hyvin niukalti käytettävissä, joten aitoa muumioruskeaa ei ole juuri käytetty pariin sataan vuoteen muihin tarkoituksiin kuin korvaamattoman arvokkaiden vanhojen teosten restaurointiin. Tätä nykyä muumioruskeaa valmistetaan synteettisesti.
Uusi tulokas sinipigmenttien perheessä näki päivänvalon vuonna 2009, kun yhdysvaltalaisen Oregon State University -yliopiston tutkijat – kehittäessään elektroniikkakomponentteihin materiaaleja – sattumalta loivat uuden sinisen. Tutkija Mas Subramanianin johtama asiantuntijaryhmä sekoitti perustana käytettävään mangaanioksidiin eri alkuaineita. Yhdessä koesarjassa syntyi – odottamatta ja vailla tällaista tarkoitusta – säihkyvän sininen väri. Kirkas siniväri syntyi sekoitettaessa kolmea alkuainetta: yttrium, indium ja mangaani. Tutkijat nimesivät projektinsa sivutuotteena kehittyneen värin materiaalin sisältämien alkuaineiden (YInMn) mukaan yin-min -siniseksi.
Yin-min -sinisessä pigmentissä mangaani-ionit asettuvat kiteisiin hila- tai ristikkoasentoihin tavalla, jonka seurauksena muodostunut materiaali imee itseensä (absorboi) vain spektrin punaista ja vihreää aallonpituutta ja heijastaa poispäin ainoastaan sinistä aallonpituutta. Yin-min on yhdisteenä pysyvä sekä vedessä että öljyssä, ja värin käyttökelpoisuutta korostaa värin kestävyys haalistumista vastaan. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta yin-min todettiin heti erityisen soveliaaksi erilaisiin pinnoitteisiin, jopa erittäin vaativin kattomateriaaleihin sekä muoveihin (6).
Pigmenttien kehittäjät ja valmistajatkin huomasivat pian uuden sinisen mainiot ominaisuudet. Taidetarvikkeista, etenkin väriliiduistaan kuuluisa Crayola tuotantoyhtiö lisäsikin valikoimaansa yin-min -pigmentin sävyistä saadun sinisen, joka sai yleisölle suunnatun ehdotuskilpailun jälkeen nimen Bluetiful (7).
Fazerin Sininen ja muut väritavaramerkit
Värien omistus- ja käyttöoikeuksista kiistellään, ja monesti on jouduttu hakemaan ratkaisua oikeusasteistakin. Tietyn värin rekisteröinti tuotteen tai palvelun tavaramerkiksi on mahdollista – ja toteutunut – Suomessakin. Luultavasti jokaiselle suomalaiselle tuttuja esimerkkejä ovat Fazerin sininen suklaa, Fiskarsin oranssisilmäiset sakset ja Parocin puna-valkoraidalliset eristevillapakkaukset. Värin rekisteröinti tiettyyn, tarkoin rajattuun tuotteeseen ei sellaisenaan estä tai kiellä muita tahoja käyttämästä väriä, mutta rekisteröinti antaa saajalle mahdollisuuden kieltää värin käyttäminen vastaaviin tuotteisiin (8).
Meillä tunnetuin rekisteröity tuote on varmasti Fazerin suklaa, jonka kääreiden sininen väri on yritykselle rekisteröity tavaramerkki. Nykyisin kymmeninä tuotteina valmistettava ja myytävä Sininen on ollut yrityksen valikoimassa jo sata vuotta. Fazerin tavaramerkiksi väri rekisteröitiin vuonna 2001. Fazerin Sininen – tarkasti ottaen värisävy Pantone 280 C – on ensimmäinen Suomessa rekisteröity väri. Väritavaramerkin rekisteröinti tarkoittaa käytännössä ja juridisesti sitä, että oikeuden haltija voi halutessaan kieltää muita käyttämästä samaa tai sekaannusmahdollisuutta aiheuttavaa samankaltaista väriä samankaltaisten tuotteiden tai palvelujen yhteydessä (9).
Tunnetuin väriin perustuva rekisteröity tavaramerkki lienee timanttien, korujen ja muiden luksustuotteiden valmistajan, Tiffany & Co:n rekisteröimä Tiffanyn Sininen (Tiffany Blue®). Aluksi korurasioiden väriyhdistelmään liittynyt turkoosi väri rekisteröitiin tavaramerkiksi vuonna 1998, ja vuonna 2001 sävy standardoitiin. Virallisesti Tiffanyn Sininen on Pantone® 1837 Blue (10).
Kirjalliset lähteet:
● (1). The Collector. Who invented the world’s pinkest pink?; Who Invented the World’s Pinkest Pink? (thecollector.com)
● (2). Cascone, Sarah. 2017. Behold the New Vantablack 2.0, the Art Material So Black It Eats Lasers and Flattens Reality. Artnet News, 29.3.2017; https://news.artnet.com/art-world/new-photos-vantablack-906158
● (3). Culture Hustle. 2022. Liberating colours since 2016; The blackest acrylic paint in the world – Black 3.0 – Culture Hustle
● (4). Frieze. 20.9.2019; Move Over Anish Kapoor – How MIT Engineers Created the ‘Blackest Black’ | Frieze
● (5). Saucier, Adelaide. 2019. Color blocking: How to protect a color. Center for Art Law, 10.4.2019; https://itsartlaw.org/2019/o4/10/color-blocking/
● (6). Mullin, Rick. 2017. The chemistry’s new in black and blue. Chemical & Engineering News, 95(26), June 26.2017; https://cen.acs.org/articles/95/i26/Chemistrys-New-Black-Blue.html
● (7). Cascone, Sarah. 2017. Artnet News, 14.9.2017; Crayola’s Miraculous New Superblue Crayon Officially Has a Name—And It Will Blue Your Mind (artnet.com)
● (8). Coloria. 2009. Voiko värin patentoida?; . . . coloria: Voiko värin patentoida?
● (9). Peltola, Miika. 2018. Ikoninen sävy. Print & Media, 2/2018; Fazerin Sininen on yksi Suomen arvostetuimmista brändeistäPrint&Media (pmlehti.fi)
● (10). Tiffany & Co. 2022. Tiffany Blue; Tiffany Blue – Tiffany
Katso myös:
Taiteen maailmasta. 5.7.2022. Mustinta mustaa taidetta Venetsiassa; https://wordpress.com/post/taiteenmaailmasta.com/22
Taiteen maailmasta 