Patsas ja taiteilija
Turun kaupunginteatterin edustalla olevalla kansalliskirjailija Aleksis Kiven muistomerkillä on monipolvinen historia, joka pohjautuu Helsingin Rautatientorilla, Kansallisteatterin edessä 10.10.1939 paljastettuun patsaaseen. Muistomerkki tilattiin vuosien 1927–1930 välillä järjestettyjen kilpailujen jälkeen kuvanveistäjä Wäinö Aaltoselta.
Kokovartalopatsaan ja Turussa olevan pääveistoksen piirteet on hahmoteltu kirjailijan kuolinvuoteelta (toisen tiedon mukaan hautausmaalla avoimen arkun äärellä) tehdyn piirroksen perusteella. Tästä Ernst Forssellin piirroksesta teki myöhemmin taiteilija Albert Edelfelt oman, Suomen Kuvalehdessä julkaistun piirrosversionsa, johon kaikki kansalliskirjailijasta esitettävät kuvat ja veistokset perustuvat. Yhtään valokuvaa kansalliskirjailijasta ei ole olemassa.
Turkuun muistomerkki saatiin, kun Wäinö Aaltonen lahjoitti kaupungille muistopatsaan perusteella tekemänsä kipsiveistoksen sillä ehdolla, että kaupunki valattaa teoksen pronssiin. Ensin yhden metrin korkuinen pronssiveistos pystytettiin silloisen Turun yliopiston päärakennuksen eteen kauppatorille toukokuussa 1949. Nykyiselle paikalleen kaupunginteatterin eteen veistos pystytettiin syyskuussa 1962.
● Taidetta Turussa, 10.10.2024. Aleksis Kivi. Wäinö Aaltonen (1949) 1962; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/10/aleksis-kiven-muistomerkki-waino.html
Suomessa on kunnioitettu vuodesta 1950 alkaen kansalliskirjailijan syntymäpäivää, lokakuun 10. päivä, vakiintuneena liputuspäivänä, kalenterissa Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä.
● Yliopiston almanakkatoimisto. Aleksis Kiven päivänä juhlitaan suomalaista kirjallisuutta; https://almanakka.helsinki.fi/ajankohtaista/aleksis-kiven-paivana-juhlitaan-suomalaista-kirjallisuutta/
Aleksis Kivi ja Turku
Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Aleksis Stenvall; 1834–1872) oli kirjailija, jota on tuotantonsa perusteella nimitetty maamme kansalliskirjailijaksi. Kiven tunnetuimmat ja koko kulttuurihistoriaamme vaikuttaneet teokset ovat romaani Seitsemän veljestä (1870) sekä näytelmät Nummisuutarit (1864) ja Kullervo (1859–1860). Myös muut Kiven näytelmät ja runot ovat tärkeä osa suomen kielen kirjallisen muodon kehitystä ja vakiintumista.
Kansalliskirjailijaksi nimetyn Kiven nimen kirjoitusasusta on monta versiota. Virallisen Aleksis-nimen sijasta mies käytti itse mieluiten muotoa Alexis. Stenvall pysyi miehen virallisena sukunimenä elämän loppuun saakka, mutta Kullervo-näytelmän ensimmäisen version julkaisemisessa kirjailija käytti nimeä Kivi, joka sittemmin vakiintui hänen nimekseen. Kivi on kuitenkin vain Aleksis Stenvallin kirjailijanimi.
Wäinö Aaltosen veistämä Aleksis Kiven patsas Kaupunginteatterin edustalla on varmasti ensimmäinen asia, josta kansalliskirjailija yhdistetään Turkuun. Toinen hyvin tunnettu yhteys ovat Seisemän veljestä -kirjassa olevat viittaukset, joista varsinkin Juhanin lennokkaita lausahduksia käytetään elävöittämään keskusteluja. Mutta se, mistä Aleksis Kivi on turkuaiheiset viitteensä kehittänyt, on askarruttanut niin historian kuin kirjallisuuden tutkijoita ja -tuntijoita pitkään. Todisteita Kiven käynnistä tai oleskelusta Turussa on saatu vanhojen sanomalehtien digitoinnin yhteydessä.
Kansalliskirjailijan elämää tutkinut, Aleksis Kivi -seuran aktiivinen jäsen, filosofian lisensiaatti Esko Rahkonen löysi maanantaina 24.10.1864 päivänä ilmestyneestä Suometar-lehdestä, tarkemmin sanottuna Ilmoitettuja matkustajia -otsikon alta tiedon, jonka mukaan ylioppilas Stenvall oli saapunut Helsinkiin Turusta lokakuun 22. päivänä vuonna 1864, ja että hän ”pitää kortteeria Hillbergin rouvalla”. Matkustelu 1800-luvun puolivälissä oli niin harvinaista ja yhteydenpito läheisiin oli niin hidasta ja vaivalloista, että menoista ja tulemisista ilmoitettiin sanomalehdissä.
● Onnela, Tapio. 2013. Aleksis Kiven Turussa käynti varmistui. Agricola. Suomen humanistiverkko, 9.4.2013; Aleksis Kiven Turussa käynti varmistui – Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit (agricolaverkko.fi)
● Rahikainen, Esko. Kivi kävi kuin kävikin Turussa. Turun Sanomat, 6.4.2013; https://www.ts.fi/lukijoilta/470776
Katkelmat Juhanin puheista Seitsemän veljeksen taipaleelta antavat ymmärtää Kiven tunteneen Turun kaupunkia ja kaupunkilaisia. Juhani vakuuttelee veljilleen: ”Voi veikkoseni! Luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmän olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä Viertolan kartanosta”. Ja varmemmaksi vakuudeksi Juhani antaa yksityiskohtaisia kuvauksia niin liikenteestä: ”… ”Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväistä elämää kumminkin! Tuolta jylisee vaunut, täältä jylisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ympärillensä sakean hajun kalleista öljyistä ja rasvoista”. … Ja tarinonnin jatkuessa: … ”Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja vedettiin pitkin torii, tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun”….
Värikkäitä, kansanomaisia sanontoja sisältävien Juhanin puheiden sisältöä voi tulkita siten, että Juhani puhuu tosiasiassa Alexis Stenvallin suulla, Turussa käyneen nuoren miehen hämmentyneistä kokemuksista. Maalta tulleen nuoren miehen silmissä Turku olisi varmasti näyttänyt varsinaiselta hullunmyllyltä – kuten Juhani veljilleen maalailee.
Turussa Aleksis Kivi muistetaan erityisesti 1970-luvulla kansalliseksi merkkitapaukseksi nousseesta, Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan Seitsemän veljestä -näytelmästä.
Kattavassa Elävä Kivi -teoksessaan kirjallisuustutkija, professori Hannes Sihvo pitää mahdollisena, että Juhanin suuhun kirjoitetut kuvaukset perustuvat Kiven käyntiin turkulaisen, nuoren kirjailijan hyväksi ystäväksi ja tukijaksi tunnetun Viktor Forseliuksen luona. Tosin lähes samansanaisia hokemia Sihvo esittää kansan sananparsista ja hokemista eri paikkakunnilta ja eri ajoilta. Mutta monet muistiin merkityt lausumat on kirjattu Seitsemän veljeksen ilmestymisen jälkeen, joten Sihvon mukaan on mahdollista, että Kiven kirjan lauseista on ihmisten tiedostamatta tullut vanhoja kansanhokemia.
● Sihvo, Hannes. 2002. Elävä Kivi. Aleksis Kivi aikanansa. 375 sivua. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 889. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. ISBN 951-746-421-5
Aleksis Kivi oli ahkera lukija, joka tunsi hyvin aikansa koti- ja ulkomaista kirjallisuutta. Köyhänä ja vailla vakituista asuntoa elävänä miehenä Kivellä ei kuitenkaan ollut pysyvää kirjastoa. Hänen omistamistaan ja lukemistaan kirjoista on kuitenkin pystytty laatimaan luetteloita, joiden mukaan hänellä oli yli 200 kirjaa.
Erik Ekelundin Aleksis Kivi -kirjassa (sivu 130) mainitaan, että yksi nimike Kiven kirjojen luettelossa on Turun Frenkelin kirjakaupan myyntiluettelo vuodelta 1856. Luettelo osoittaa yhteyttä Turkuun, vaikkei sen omistaminen todista miehen itsensä käyneen kaupungissa.
● Ekelund Erik. 1977. Aleksis Kivi. 2. uudistettu painos. Suomentanut Caius Kajanti. 151 sivua. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-14883-4
Kivi-näytelmät Kaupunginteatterissa
Parhaiten turkulaiset taitavat yhä muistaa Aleksis Kiven kaupunginteatterissa vuosina 1972–1976 esitetystä Seitsemän veljestä -näytelmän uudistetusta versiosta. Näytelmän ohjasi Kalle Holmberg, dramaturgina toimi Ritva Holmberg, ja näytelmässä esitetyt laulut olivat Kaj Chydeniuksen säveltämiä. Maamme eturivin näyttelijöihin kuuluvan veljessarjan legendaariseksi noussutta seikkailua tultiin katsomaan bussilasteittain kaikkialta Suomesta. Esityksen näki kaikkiaan noin 350 000 katsojaa. Holmbergin ohjaama näytelmä on esitetty myös televisiossa, ja dvd-levylle taltioituna se on yhä saatavissa.
Turun Kaupunginteatteriin kirjailija palasi vuonna 2022, kun alun perin Helsingissä, Kansallisteatterissa suuren suosion saanut komediallinen, Red Nose Companyn uusi näytelmä saapui yhteistuotantoesityksinä kaupunkiin.
Tämä Aleksis Kivi -näytelmä sai paitsi suuren yleisön suosion myös virallisen tunnustuksen. Näytelmän tekijäryhmälle myönnettiin Valtion tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2022.
● Haapanen, Irmeli. 2022. ”Minä elän”, voi Aleksis Kivi huudahtaa ilahtuneena haudastaan. Valtion tiedonjulkistamispalkinnon alkuviikosta voittanut esitys valloitti turkulaisyleisön. Turun Sanomat, 17.9.2022; https://www.ts.fi/kulttuuri/5765758
Aleksis Kivi on läsnä Turussa tänäkin päivänä, sillä kaupungissa toimii aktiivisesti Turun Aleksis Kivi -kerho, joka on muun muassa julkaissut kirjoja kansalliskirjailijan runoista sekä erillisteoksen Kiven terveydestä, kirjeistä, unista ja Seitsemästä veljeksestä (Nyt ei auta pelko eikä vapistus).
● Turun Aleksis Kivi -kerho; Turun Aleksis Kivi -kerho – Suomen kirjailijanimikkoseurat ry (nimikot.fi)
Wäinö Aaltonen ja Turku
Karinaisissa, Varsinais-Suomessa syntynyt Wäinö Aaltonen (1894–1966) muutti perheensä mukana vuonna 1902 Hirvensaloon, joka kuului silloin vielä Maarian pitäjään. Hirvensalossa Aaltonen asui eri osoitteissa, ja taiteilija piti Hirvensaloa lapsuudenkotinaan. Taideopintonsa Aaltonen aloitti Viktor Westerholmin johdolla Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1910. Uransa keskeiset työt kuvanveistäjä tehnyt Aaltonen sai tämän alan opetusta piirustuskoulussa Felix Nylundilta. Käytännön oppia Wäinö Aaltonen sai toimiessaan sukulaisensa, kuvanveistäjä Aarre Aaltosen apulaisena. Piirustuskoulun päästötodistuksen hän sai vuonna 1915.
Ensimmäisen julkisen patsaan Wäinö Aaltonen valmisti Savonlinnaan, jossa graniittinen sankaripatsas paljastettiin vuonna 1921. Tunnetuimpia Aaltosen töistä on valtion tilaama juoksijasuuruus Paavo Nurmen patsas (1925), jonka toinen valos on Turussa, Aurajoen maisemassa Itäisellä Rantakadulla. Hirvensaloon perustamassaan ateljeessa Wäinö Aaltosen kuuluisista töistä Paavo Nurmen patsaan lisäksi muun muassa Lilja –patsaan. Ateljeen sijaintipaikalla on nykyisin Aaltosen Muusa-veistos ja arkkitehti Juhani Pallasmaan suunnittelema Muistijälki-niminen muistomerkki. 1920-luvulla Aaltonen perusti ateljeen myös Helsingin Kulosaareen, jossa valmistui muun muassa Eduskunnan istuntosaliin sijoitetut Työ ja tulevaisuus -sarjan veistokset. Pronssin valettuina Työ ja tulevaisuus -veistoksia on myös Turussa Wäinö Aaltosen museon julkisuvun edessä.
● Ovaska Elina, Aurekoski-Turjas Marjo & Kormano Riitta (Toimittajat). 2017. Wäinö Aaltonen. Poseerauksia. 207 sivua. Turun museokeskus, Turku. ISBN 978-951-595-193-9
● Pfäffli Päivi (Toimittaja). (1994). Wäinö Aaltonen 1894–1966. Wäinö Aaltosen museon julkaisuja nro 10. 335 s. ISSN 0788-0324; ISBN 952-9565-09-7
● Turun kaupunki. Wäinö Aaltonen: Aleksis Kiven muistomerkki; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/ulkoveistokset/waino-aaltonen-aleksis-kiven-muistomerkki
Taiteen maailmasta 