Musta ei ole vain mustaa – on olemassa maailman mustin väri, jolla tuotettu taide on vahvasti esillä Venetsiassa, järjestyksessään 59. nykytaidebiennaalin oheisnäyttelyssä (20.4. – 9.10.2022). Maailman mustin väri on alun perin vuonna 2014 englantilaisen Surrey NanoSystems -yhtiön avaruusteknologian tarpeisiin kehittämä ja Vantablack-nimellä patentoima aine, jolla toteutetut teokset on tehnyt intialaissyntyinen, Lontoossa asuva taitelija Anish Kapoor (1).
Uuden, silloisena ”mustuuden maailmanennätyksenä” markkinoidun Vantablackin ylistetyt ominaisuudet todistivat ulkopuolisen, puolueettoman tutkimuksen perusteelliset testit. Vantablack absorboi eli imee itseensä peräti 99.96 prosenttia siihen kohdistuvasta ultravioletti-, näkyvän valon ja infrapuna-aallonpituisesta säteilystä.
Vantablack ei ole perinteisessä mielessä maalia tai väriainetta, vaan materiaali koostuu miljoonista nanokokoluokan hiiliputkista. Jokainen yksittäinen nanoputki on noin 20 nanometrin kokoinen (nanometri on metrin miljardisosa eli millimetrin tuhannesosa). Ihmisen hius on 3500 kertaa Vantablack -hiiliputken paksuinen. Käytettäessä Vantablackia kiinteän pinnan peittämiseen yhden neliösenttimetrin suuruiselle alueelle mahtuu noin miljardi yli tuhat miljoonaa kappaletta nanoputkia.
Materiaalin lähes täydellinen mustuus johtuu sitä, että aineeseen osuva säteily kaikilla – myös ihmissilmän erottamattomilla – aallonpituuksilla ”poukkoilee edestakaisin”, heijastuen erillisten nanoputkien välissä, joten käytännöllisesti katsoen mitään säteilyä ei heijastu pinnasta ulos. Vantablack-pinnoite säilyttää lähes täydellinen säteilyn heijastamattomuuden kaikissa tulokulmissa, myös hyvin viistosti kohteeseen osuvassa valossa. Monimutkaisen pintarakenteen ansiosta Vantablack muodostaa ikään kuin pohjattoman tyhjiön, josta valo tai muu säteily ei pääse karkaamaan ulos.
Täydellinen valon ja näkymättömän säteilyn absorptiokyky säilyy myös äärimmäisissä lämpötilavaihteluissa. Valmistajan kokeissa Vantablackin ominaisuudet säilyivät, kun kappaleita pidettiin ensin nestetypen -196 celsiusasteen pakkasessa, ja tämän käsittelyn jälkeen sama kappale siirrettiin +200 oC kuumuuteen. Lisäksi, toisin kuin useimmilla muilla mustilla pigmenteillä ja pinnoitteilla, kosteus ei vaikuta mitenkään Vantablackin optisiin ominaisuuksiin (2).
Vantablack on hankala materiaali taideteoksiin käytettäväksi, sillä musta pinta on erittäin herkkä vaurioitumaan. Pintaa ei saa koskea, jotta ohuet hiilinanoputket eivät särkyisi tai vääntyisi, sillä muodon muutoksen seurauksena valon lähes täydellinen absorptiokyky kärsii. Siksi Vantablack-veistokset on näyttelyissä suojattava lasivitriineihin.
Lopputuloksena on maailman mustin pinta, jonka ansiosta kolmiulotteiset esineet näyttävät kaksiulotteisilta. Juuri tähän ihmissilmää huijaavaan efektiin monet Kapoorin Venetsiassa esittelemät teokset perustuvat. Mustat teokset ovat kuin taikurin esille tuomaa illuusiota – teoksilla ei ole taustaa, niiden ulottuvuuksia on vaikea tai mahdoton ihmissilmin arvioida, eikä niistä jää varjoja. Kapoorin modernit teokset ovat vuorovaikutuksessa historiallisen rakennuksen kanssa, ja tässä tilassa taiteilija (Kapoorin omin sanoin): ”leikkii ajatuksella, että teokset vuoroin ilmestyvät näkyviin, ja vuoroin ne taas katoavat” (3).
Venetsiassa ensi kertaa julkisesti esillä olevien teosten ainutlaatuisuus johtuu siitä, etteivät muut taiteilijat ole voineet vastaavia toteuttaa. Näin siksi, että Anish Kapoor onnistui vuonna 2016 lunastamaan yksinoikeuden Vantablackin käyttöön taiteellisissa teoksissa. Töissä materiaalin nimenä on Kapoor Black.
Koronapandemian takia vuodella siirtyneen Biennalen kanssa samanaikaisesti esillä olevassa näyttelykokonaisuudessa Anish Kapoor tekee Vantablackin ensiesiintymisen lisäksi toisenlaista historiaa. Näyttelyn teoksia on esillä kahdessa kohteessa eri puolilla Venetsiaa. Kuuluisassa Galleria dell’ Accademia di Venezia -palatsissa Kapoorin modernit työt ovat rinta rinnan vanhojen mestarien – etenkin venetsialaisten kuuluisuuksien kuten Tizianin, ja Tintoretton – teosten kanssa.
Kapoor on ensimmäinen brittitaiteilija, jolle on suotu mahdollisuus päästä Accademian kunnianarvoisiin saleihin. Näyttelyn toinen osuus on toisella puolella kaupunkia, 1700-luvulla rakennetussa Palazzo Manfrin -palatsissa. Kapoorin säätiö on ostanut palatsin, josta kehitettään säätiön päämajaa sekä näyttely- ja työskentelytilaa, ja johon osa Kapoorin arvokkaimmista teoksista sijoitetaan pysyvästi.
Venetsian biennaalin ajan esillä olevat, noin 60 teosta käsittävät retrospektiiviset sekä ensi kertaa julkisuudessa olevien Anish Kapoorin töiden näyttelyt on kuratoinut taidehistorioitsija, Amsterdamin Rijksmuseumin johtaja Taco Dibbits.
Anish Kapoor on vuonna 1954 syntynyt intialainen, ja vuodesta 1972 Britanniassa (nykyisin Lontoossa) asuva kuvanveistäjä. Kuvataiteen opintoja hän harjoitti lontoolaisissa Hornsey College of Art sekä Chelsea College of Art and Design -taidekouluissa. Nykyisin maailmankuulu taiteilija voitti vuonna 1991 Britannian maineikkaimman tunnustuksen, the Turner Prize -palkinnon, joka myönnetään edellisen vuoden aikana julkistettujen teosten perusteella. Vuonna 1990 Anish Kapoor oli Britannian edustajana Venetsian nykytaidebiennaalissa, joissa hänet palkittiin vuoden parhaana taitelijana. Sittemmin Kapoor on palkittu monesti eri puolilla maailmaa, ja häneltä on tilattu lukuisia ikonisiksi tulleita julkisia teoksia.
Vuonna 2013 kuningatar myönsi Anish Kapoorille Knight Bachelor -arvonimen, joten hänellä on oikeus käyttää nimessä etuliitettä Sir (Sir Anish Kapoor).
Suurelle yleisölle tunnetuimpia lienevät Lontoon vuoden 2012 avajaisiin tilattu, ja sittemmin pysyväksi jäänyt, 115 metrin korkuinen spiraalimainen Orbit Tower. Tunnetuin Kapoorin teos lienee Chicagossa sijaitseva, 110 tonnin painoinen (ja monesti jäljitelty) Cloud Gate -veistos.
Anish Kapoorin teoksia on ollut monesti näyttelyissä myös Suomessa, muun muassa Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa (vuonna 1983) ja vuonna 1987 Ars-näyttelyissä hän on ollut teoksillaan vuosina 1995 ja 2001. Vuonna 1996 Anish Kapoorilla oli yksityisnäyttely Turun Ars Nova -taidemuseossa, jossa on edelleen museon kokoelmiin hankittu Angel (Enkeli) -teos.
● (1). Cheshire, Lee. 2022. The Art Newspaper, 11.4.2022; Anish Kapoor will bring the ‘world’s blackest black’ to Venice’s Accademia (theartnewspaper.com)
● (2). Surrey NanoSystems. 2022. What is Vantablack?; About Vantablack | Surrey NanoSystems
● (3). Frieze, 20.9.2019; Move Over Anish Kapoor – How MIT Engineers Created the ‘Blackest Black’ | Frieze
● (4). Lloyd-Smith, Harriet. 2022. Wallpaper, 19.4.2022; Anish Kapoor in Venice: gore, glory and blackest black magic (wallpaper.com)
Katso myös:
Taiteen maailmasta, 6.7.2022; https://taiteenmaailmasta.com/2022/07/06/taiteilijoiden-varit-kehittyvat-ja-oikeudet-puhuttavat/
Taiteen maailmasta 